Korona ( et meitä nujerra )

Otsikko löytyi luonnostaan kuunnellessa hovimuusikko Ilkan biisiä Suplasta.

Elämä on kuin suklaarasia. Koskaan ei voi tietää mitä saa. Nyt saimme koronan eurooppaankin, vaikka ensin alkuun ei pitänyt ja kukaan ei halunnut, siis yllättäen ja pyytämättä. Siitä viruksesta siis puhutaan, ei oluesta     ( näitä ei tule sekoittaa). Tänään oli eka uutinen Maaseudun Tulevaisuuden verkkojulkaisussa siitä, että hakkuita rajoitetaan / keskeytetään. Esimmäisenä Stora Enso. Eikä siinä mitään, asia on täysin ymmärrettävä, jos kauppa ei käy kun sahatavara ei liiku, niin ei liiku ja varastot hakattua tavaraa täynnä. Kerrotaan, että onneksi se on vain yhdessä osassa suomea ja näinhän se asia onkin, mutta olkaapa varuillanne sillä kohta se on ympäri suomea ja kyyti tulee olemaan kylmää.

Jutussakin mainitaan syylliseksi korona ja sen rajoittama puutavaran kysyntä. Storalla koneet pyörivät koko talven ajan lakoista huolimatta, koska osassa itä-ja pohjois-suomea korjuukelit suosivat talvileimikoita, näin ollen varastot saatiin hyvinkin täytettyä. Kaikki varmasti odottivat keväältä parempaa tympeän alkuvuoden jälkeen, mutta eipä se hyvältä näytä. Pahimmillaan poikkeustila kestää ainakin kesään asti, ellei jopa pidemmälle. Suomalaisten yritysten, urakoitsijoiden, yksinyrittäjien ja työntekijöiden tili ei kestä sinne kesälle asti. 

Vaikka poikkeustila loppuisi kesän kynnyksellä, niin arvet ovat jääneet syviksi varmasti myös metsäalalla. Pikaista parannusta ei ole, eikä tule näin se vaan on. Saksan talouden on arvioitu kestävän eristys / poikkeustilaa vain toukokuulle asti siitäkin huolimatta, että siellä on väestöä ja veronmaksajia lähes 15 kertaa enemmän kuin meillä suomessa. Totta on että tähän vaikuttavat erilaiset rakenteet julkisissa kustannuksissa, verotuksissa ja muissa, mutta kyllä se kieltämättä pistää miettimään. Onhan saksaa kuitenkin pidetty meillä talouden suunnan näyttäjänä jo useita vuosia. Hieman siis huolestuttaa, jos pahin skenaario toteutuu saksassa, niin entäs meillä ? Kuukausi kun mennään eteenpäin, niin suossa ollaan ja syvällä jos tämä meno jatkuu.

Hienoja puheita, jaxuhaleja ja tsemppipeukkuja on hallituksen ja valtion suunnalta tullut, mutta siinä ne oikeastaan tärkeimmät terveiset Arkadianmäeltä pk-yrittäjälle ovatkin ja tällä tietoa tulevatkin olemaan. Laina rahaa kyllä jaetaan. Se ei vaan ratkaise ongelmaa kovin kauas katsoisesti, laina kun pitää aina maksaa kuitenkin takaisin, vaikka siellä olisikin valtio takana rahan ne haluavat takaisin tavalla tai toisella. Valtio takaa ja pankki jakaa. 

Ongelmallista se rahan jakaminen ns. ilmaiseksi varmasti olisi, jotta tasa-arvo ja jakoperusteet olisivat kaikille yrityksille ja yrittäjille samat, mutta vaikeina aikoina tarvitaan vaikeita päätöksiä ja ei siihen yhtä oikeaa tietä ole. Yrityksiä tullee varmasti kaatumaan tämän kriisin aikana, se on selvä. Määrä ja laatu vain ei ole vielä tiedossa. Ensimmäisenä linjalla ovat varmasti palvelualan toimijat kahvilat, baarit, ravintolat. Ne alat kun saavat aina ensimmäisenä tuntea talouden heilahtelut, mutta varmasti seuraa moni muukin ala perässä, kun kulutus vähentyy. Eilen ja tänään on tihkunut tietoa, että ravintolat ja vastaavat saisivat myydä rajoituksista huolimatta ruokaa ulos, se on hieno asia, mutta kyllä se vähän puuhastelulta ja sellaiselta tulipalojen sammuttelulta vaikuttaa.

Tässä tilanteessa pärjäävät isoimmat, kenellä on muutenkin enemmän tunnettavuutta ja muskeleita joilla he pystyvät markkinoimaan ja kertomaan itsestään. Varmasti myynnit eivät ole kuitenkaan samalla tasolla, koska ihmiset eivät uskalla kuluttaa, vaikka suotavaa se olisi, ihan meidän jokaisen suomalaisen kannalta. Epävarmuus on monella tulevasta päällä ja se kuinka pitkään se jatkuu, siihen ei ole vastauksia tällä hetkellä, vain hyviä arvauksia.

Oon seurannut muutamiakin yrittäjiä tässä taistelussa ja täytyy sanoa, että tekemisen meininki siellä on, koska taitaa olla rakkaudesta lajiin, mutta kaikilla ei vain resurssit riitä, olipa ala mikä hyvänsä. Toivottavasti kuitenkin opimme tästä poikkeustilasta, koska sekin on mahdollista. 

Tässä nyt testataan meidän huoltovarmuus, kotimaisen ruoan arvostus, Suomalaisen tekijän arvostus, terveydenhuoltoalan arvostus sun muut. Nämä siis kaikki meidän yhteiskunnan tukipilarit, ihan sitä viimeistä duunaria ja naapurin Mattia myöten. Jossain vaiheessa on tuntunut se arvotuksen puute muita kohtaan, mutta tällä se nyt mitataan ja sen aika on nyt. Näyttäkää, että meillä suomessa osataan ja yhteen hiileen puhalletaan. Kenenkään ei tulisi jäädä yksin.

Pistänkin tässä nyt jokaiselle yrittäjälle suomen jokaisessa kolkassa tässä saman kuin valtio: Jaxuhalin ja tsemppipeukun, evereything gonna be just fine. Erona on vain se, että lähetän sen virtuaalisesti ihan jokaiselle. Myös sille duunarille ja naapurin Matille.

Lypsävää lehmää ei kannata lopettaa !

On tullut ihmeteltyä muutamien viikkojen ajan pulinaa aiheesta päästökauppa ja metsien vuokraus hiilinieluiksi. Jossain olen aikoja sitten kuullut sanonnan: Lypsävää lehmää ei kannata lopettaa ja se pätee osittain tähän juttuun. Onko päästö-/hiilinielukauppa jarru vai pelastus puukaupalle ja voiko siinä olla vain häviäjiä vai kuka siinä oikeasti voittaa? Totta on, että mikäli metsiä hakataan liikaa ja yli sen määrän, mitä sitä ehtii samassa ajassa uudistua, niin pulassa ollaan. Se on jännä, että suomessa ollaan tässäkin asiassa etujoukoissa, vaikka meillä suhde hakkuumäärien ja hiilensidonnan välillä on hyvällä tolalla ja kasvavaa on enemmän, kuin hakattua. Tämä suurimmaksi osaksi siksi, että täällä pohjolassa hakkuumäärät ovat hyvinkin tarkasti tiedossa ja tutkittua tietoa löytyy myös paljonko metsämme kasvavat samassa ajassa ja näin saadaan yhtälö siitä, paljonko kestää hakata. 

  

Monia tutkimuksia on tehty puolesta ja vastaan molempien puolesta siitä riittääkö puuta vai ei ja hakataanko liikaa vai ei ? Moni tutkimus on kallistunut sen puoleen, että varaa olisi vielä nostaa hakkuiden määrää ja silti riittäisi hiilensidontaan tarvittavat määrät metsiä. Ja en nyt tällä tarkoita että nyt ei jo hakattaisi riittävästi, mutta jos se mahdollistaisi vaikkapa yhden tehdaspäätöksen, jolla korjattaisiin yhden kunnan työllisyystilannetta, niin eikö se olisi hyvä asia joka pystyttäisiin toteuttamaan pienellä hakkuumäärien nostolla ?

Nyt on kuitenkin ainakin noin vuoden ajan ollut enemmän ja vähemmän puhetta siitä, että nämä nielut tulisivat kauppatavaraksi. Ajatuksena varsin hieno ja vihreä ajatelma. Siinä on vain yksi pieni mutta. Kuinka se toteutettaisiin ja millaiset vaikutukset sillä olisi puukauppaan, vai olisiko ollenkaan ? 

Pahimmissa skenaarioissa se pysäyttäisi puukaupan lähes kokonaan ja metsänomistajat jäisivät keräämään korvaukset myymättömästä puusta, metsät kasvaisivat tukkijäreyteen ennen kuin niille tehtäisiin oikeastaan mitään. Jokainen metsäalan ammattilainen tietää sen. Mikäli metsät jätettäisiin alusta alkaen täysin hoitamatta ja luonnontilaisiksi, niin se ei olisi kovin kauas katsovaa ajattelua, sillä metsällä ei olisi yksinkertaisesti tilaa kasvaa ja sitä tukkijäreyttä saisi odotella kauan. Varmasti myös muiltakaan ongelmilta kuten ruostevaurioilta, tuholaisvaurioilta jne. Ei vältyttäisi. Saattaisi se muutaman kympin kai hehtaarilta tuottaa rahaa, mutta olisiko se sen väärti? Ja mitä jäisi käteen niille pienille metsänomistajille, joilla on tilkkuja siellä täällä, mutta kenelläkään ei sitä useampaa sataa hehtaaria ? Suomessa kuitenkin suurin osa metsänomistajista on kuitenkin näitä pieniä metsätiloja.

Suomessa metsänomistaminen on jokaisen kansalaisen oikeus, kenellä sen ostamiseen rahaa riittää tai on sen saanut perintönä. Yleensä sen omistaja haluaa sille jossain vaiheessa tuottoa koska bisnestä se metsän omistaminenkin on, joka tähän asti on mitattu hakatun puun määrällä ja siitä saadulla rahalla, joka on katsottu tuotoksi kaikkien siihen liittyvien MENOJEN jälkeen. Ei ne pienten tilkkujen omistajat näilläkään ole rikastumaan päässeet tai sitten ovat, mutta varmasti muutamat kympit eivät ole yhtä houkuttelevia, kuin ne sataset ja tuhannet, joita hakattujen kiintojen perusteella olisi mahdollista saada ainakin vielä.

Tällä hetkellä teollisuus joka ostaa puuta ja puunmyyjät ovat melko hyvin olleet yhtä mieltä hinnoista ja kauppaa on syntynyt, mutta mitenkä käy jos hintoja aletaan nostattamaan hiilikaupan perusteella ? Eihän siinä hyvin käy. Teollisuus ei osta puuta, kun myyjä osapuolella on parempi tarjous pöydällä siitä hyvästä, että se on vuokrannut metsälampareen mikä olisi valmiina harvennusta tai päätehakkuuta odottelemassa, mutta hänellä on siitä vuokrasopimus olemassa vielä kymmeneksi vuodeksi hiilen sidontaan. Se kun ei ole mahdollista, eikä kovin eettistäkään myydä/vuokrata sitä ensin nieluksi ja sitten hakata paljaaksi. Tätäkin on korkeammin koulutetut miettineet ja uhkakuvat on olemassa, mutta saapa nähdä mitä tulevaisuus siinä tuo tullessaan ja voittaako kukaan, vai häviääkö kaikki.

Muistatko Liitto-Orava Salme Pasin ?

Tulipahan mieleeni tässä viime aikojen uutisointia lukiessani tämä muutama vuosi takaperin Putous ohjelmassa ollut sketsihahmo, jolla oli hokema ”pehmeet touhuu”. 

Lakko. Aika moni suomalainen ymmärtää sen sanan ja sen tarkoituksen. Minäkin ymmärrän ja ymmärrän, että lakkoja on monenlaisia. Nyt itseäni lähellä olevalla alalla on ollut lakko päällä muutaman viikon ja ilmeisesti tuleekin jatkumaan vielä jonkin aikaa, ainakin kun mediasta on kommentteja seurannut.

Lakon vaikutukset ulottuvat kuitenkin pidemmälle kuin vain niihin, ketkä ovat lakossa ja sehän se lakon tarkoitus yksinkertaisuudessaan kai on, että alkaa painetta tulla muualtakin, kuin vain niiltä lakossa olevilta. Oman alani näkökulmasta se on tällä hetkellä surullista katseltavaa. Kalliit metsäkoneet ovat seisseet muutenkin eteläisemmässä suomessa jo jonkin aikaa, koska talvileimikoille ei ole päässyt johtuen huonosta pakkas- ja lumi tilanteesta. Nyt kun se tilanne olisi edes hieman parantunut, niin tehtaat eivät vedä tavaraa ja rajoituksia hakkuisiin on tullut ja tulee olemaan ei vain kevääseen asti, vaan aivan varmasti jatkuen koko tämän vuoden.

Isoin riidan aihe ainakin mediatietojen perusteella on Kiky-tunnit. Siis vuoden aikana 24 tuntia töitä lisää eli kuukaudessa 2 tuntia, mistä kuitenkin saa palkan, eli ilmaiseksi siellä ei olisi / ole tarvinnut olla talkoissa. Tämä nyt tiedetty 3 viikon lakko tarkoittaa SEITSEMÄN VUODEN Kiky tunteja. Tulee vain mieleeni, että onko se oikeasti se syy ja kenen mielestä ?

Sitten kun vielä saa uutisista tietää, että joku joka rohkeasti uskaltaa tulla omalla naamalla ja nimellä median eteen kertomaan miksi ei ole lakossa ja kuinka se on hänen mielestään turhaa ja talous ei kestäisi lakkoilua, niin häntä aletaan uhkailemaan, koska ei ole lakossa. On kyllä "pehmeet touhuu". Jokaisella on oikeus kuulua ay-liikkeeseen tai olla kuulumatta ja sen saakoon jokainen itse ratkaista.

Ay- liikkeen olemassa olo on tarpeellinen ollut ja tulee olemaan jatkossakin. Se vain, että sen tulee muuttua maailman mukana. Ay-liikkeen päätehtävähän on ja on ollut hoitaa ja ajaa työntekijöiden edut mm. palkat ja palkan korotukset, työajat sun muut työhön liittyvät asiat. Heillä on siellä johtajat kovalla palkalla johtamassa tätä toimintaa. Puhutaan lähes järjestäen kuitenkin reilusti yli 200 000 € vuosi palkasta. Se ei heillä muutu, eikä vaikutuksia ole, vaikka ay-liikkeen jäsenet olisi vaikka kuinka paljon lakossa, he saavat varmasti palkkansa, toisin kuin se työntekijä joka on viikkoja lakossa, niiden ay-johtajien tahdosta ja määräyksestä.

Useampi yritys on väläyttänyt ja ehdottanut paikallista sopimista. Jokainen osaa laskea yhteen 1+1, miksi ay-liikkeet eivät tätä paikallista sopimista toivo. Tilanne työntekijän näkökulmasta on se, että ne ei edes välttämättä osaa sanoa miksi ne ovat lakossa ja mitä ne saavuttaa sillä lakolla, vai saavuttaako mitään ylipäätään. Rahaa paloi, saatiin suomi oy ab hetkeksi viennin osalta seis, työntekijät olivat ilman vajaan kuukauden palkkaa. Kenen etuja nämä on ? Vastaus: Kukaan ei voita tässä ruletissa, paitsi ay-johtaja, jonka palkkaan ei tietenkään kosketa, koska ”hän tekee hyvää työtä”.

Todennäköistä on, että kohta ei enää  tarvitse lakkoilla, koska vienti sakkaa muutenkin. Puutuotettamme menee melko paljon Aasian suuntaan ja ne siellä eivät ymmärrä lakkoa ja sitä miksi tilattua tavaraa ei nyt ainakaan kuukauteen saada. He alkavat etsimään mistä muualta he sen tuotteen saavat ja sille tielle jäävät.

Tutkailin myös hieman tilastoja ja useimmat suuret lakot ovat ajoittuneet ajalle, kun hallituksessamme ovat notkuneet perinteiset vasemmistopuolueet. Sekään ei voi olla sattumaa, niin kuin en usko, että nämä lakkojen ajankohdatkaan ovat sattumaa, vaan hyvin suunniteltu puoliksi tehty suunnitelma. 

Ei näillä toimilla päästä minkäänlaisiin työllisyystavoitteisiin, vaan jos pahimmat skenaariot toteutuvat, niin kohta alkaa kuulua uusia ilmoituksia tehtaiden lopettamisista ja ihmisten irtisanomisista. Eivätkä nämä toimet varmasti edesauta ulkomaisten rahoittajien kiinnostusta sijoittaa suomen metsätalouteen  mikä on kuitenkin vastuullista, ekologista ja maailmalla ihan siellä kärkipäässä olevaa teollisuutta, jos vertailee muihin vastaaviin kohteisiin ja laitoksiin. Onneksi meille valtio kuitenkin perusti ilmastorahaston, minkä avulla voimme sitten maksaa muiden maiden päästöjä, kun omalla maalla niitä ei ole, kun ei ole tehtaitakaan.

Lähdetkö jatkoille?

Vuosi 2020. Uusi vuosikymmen on käynnistynyt. Tuli tuossa pidettyä pientä taukoa kirjoittamisesta ja muustakin kouluun liittyvästä ihan siitä syystä, että oli paljon kaikkea muuta niin paljon. Perheen kanssa oleskelua ja muuta mahtavaa, mistä saa taas voimaa kirjoittaa ja opiskella.

Aiheita onkin kerääntynyt jälleen ihan mukavasti ja tekstiä tulee töiden ohessa, kun vain ehdin.

Se mikä on ollut nyt pinnalla eniten, on ehkä ollut jatkuvakasvattaminen ja sen hyödyt ja haitat. Toinen on puolesta ja toinen vastaan, riippuen täysin siitä kenen puuroa syöt. Asia ei kuitenkaan ole niin mustavalkoinen ja simppeli. 100% varmasti kukaan ei osaa ja pysty sanomaan täysin oikeata hakkuutapaa millekään kuviolle, joka tyydyttäisi kaikkia. Toisaalta metsänomistaja sen päätöksen loppupeleissä tekee sillä hän on kuitenkin se, kuka loppupeleissä tämän lystin maksaa tavalla tai toisella ja minun tulevassa ammatissani on tarkoitus kertoa ja tuoda nämä vaihtoehdot esille. Näistä vaihtoehdoista hän saa sitten päättää millä tarkoitusperillä hän on liikkeellä.

Jatkuva kasvatushan ei ole yksi hakkuutapa, vaan yhdistelmä monia erilaisia tapoja, jotta saavutettaisiin mahdollisimman helposti ja hyvin n. 3-5 eri latvuskerrosta eli metsä olisi reilusti vaihtelevan ikäistä laidasta laitaan. Jatkuva kasvatus varmasti sopii joillekin paikoille varsin hyvin, mutta todellisuudessa harvassa ovat ne paikat mihin se oikeasti ja todella sopii, että edellytykset olisivat tälle kunnossa. Asia ei ole niin simppeli kuin se paperilla saattaa näyttää, sillä metsät ovat uskomattoman monimuotoisia ekosysteemejä joissa muuttujia on yhtä paljon, kuin on erilaisia metsiä. Joillekin metsän omistamisen tarkoitusperiähän on useampia: maisemointi, ekologia ja virkistyskäyttö muutama mainitakseni. Pääasiassa suomessa on kuitenkin vielä talousmetsää mistä odotetaan tulevan tuloja enemmän kuin menoja.

Jatkuva kasvatus ei sinällään ole uusi asia ja sitä onkin käytetty ennenkin, mikäli olosuhteet ovat olleet suotuisat. Totuus on, että isoa osaa näyttelee metsissä niiden omistajille se tuotto mitä saadaan hakkuista, mikä taas juontaa juurensa puun laatuun ja määrään. Mahdollisimman paljon kuutioita, mahdollisimman pienellä työllä ja kuluilla, se on varmasti kaikkien tavoite. Varmasti jokainen työssäkäyväkin haluaa mahdollisimman vähällä työllä maksimaalisen palkan, jotta pärjää.

Jatkuvaa kasvatusta talousmielessä ajatellen se ei ole se riskittömin vaihtoehto. Kaikki alkaa hyvästä suunnittelusta ja metsään tutustumisesta. Sekään ei silti takaa erinomaista lopputulosta, sillä yleensä näissä kohteissa puunkorjuu on kalliimpaa ja korjuujälki saattaa laadullisesti kärsiä johtuen liian monesta huomioitavasta ja varottavasta asiasta.

Metsäntutkimus on vielä lapsen kengissä, koska tietoa on suhteessa vähän kun mietitään kuinka paljon sitä voisi olla. Alkutekijöissä siis ollaan voidaksemme sanoa yhtä oikeaa vastausta oikeaan hakkuutapaan, mutta varmasti tekemällä ja tutkimalla sekin hetki joskus koittaa. Se onko se hetki tällä vuosikymmenellä tai vuosisadalla, onkin sitten jo jonkun muun mietittävissä.

Ei ole siis syytä unohtaa avohakkuita, harvennuksia ja muita hakkuutapoja, koska keinoja on yhtä monia, kuin tekijöitä ja näkökulmia, mutta meidän pitää osata ja ymmärtää ne kaikki.  

Uskon ja luotan siihen, kun pidämme järjen tekemisessä mukana ilman ääripäitä, niin metsistämme on meille jokaiselle hyötyä vielä maailman loppuun asti. On se sitten yksittäinen metsänomistaja, valtio tai muu taho.

Kiitos ei oo kirosana

Valmistuminen. Se on jännä juttu. Hieman jännittää vielä näin reilu kolmekymppisenäkin. Itselle se merkitsee, että on saavuttanut jotain, en tiedä onko se suurta, mutta kuitenkin yksi tutkinto lisää tältä erittäin hienolta alalta. Onneksi nyt näytöt ohi ja ihan hyvillä arvosanoilla.

Tää on ollut hieno reissu, saanut uusia tuttuja täältä suunnalta ja jopa kavereita. Metsäalalla on se hieno piirre, mihkä olen kiinnittänyt huomiota, että tällä alalla et oo yksin. 

Tulin tuossa muutama viikko sitten jutelleeksi Te-toimiston asiakaspalvelijan kanssa, että mitäs nyt sitten kun valmistun ja töitä ei ole. Hän ihmetteli, että mitenkä voi olla näin? Hän mainitsi, että he ovat kuvitelleet alalla olevan jopa pula tekijöistä. Tähän vastasin, että varmasti jossain päin suomea, mutta kyllä näillä leveyksillä on ollut jo hetken aikaa hiipumisen merkkejä, jos ei jotain uutta tule. Sahat eivät vedä joten konehommat hiljenevät. Lumi maassa ja joulu kolkuttelee ovella, joten raivaus ja muutkin muut hommat ovat melko hiljaisia.

Olen edellisissä postauksissa tuonut esiin, että en kuvittele olevani valmis tekijä metsäkoneella, mutta onko siinä sitten koskaan oikein valmis? Varmasti joku niin sanookin, mutta en kyllä ihan täysin allekirjoita tätä.

Onnekseni mulla on ollut viime keväästä asti suunnitelma, että hakeudun metsätalousinsinööri linjalle AMK-opiskelijaksi ja sinne pääsinkin. Sinällään kun se ei pois sulje sitä koneellakaan ajamista, mutta lisää uusia mahdollisuuksia. Tarvitsee sanoa, että olen nauttinut opiskelusta. Opiskelen monimuotoisena tätä koulutusta, jotta edes jotain töitä olisi mahdollista tehdä ja samalla opiskella. Syksy on ollut hieman kiireinen, kun on tehnyt kahta tutkintoa samaan aikaan ja toisessa on ollut näyttöjen aika. Onneksi AMK-opiskelu on vasta ekaa vuotta, niin ei aivan niin hihna kireällä ole tarvinnut vetää.

On kuitenkin ollut mahtavaa, että niitä on pystynyt ja toivottavasti myös jatkossa pystyy niitä tekemään samanaikaisesti. Ala, kun vie mennessään niin se on menoa ja paluuta ei ole :)

Tässä alassa yhdistyy lähes kaikki mitä työltä voin pyytää. Mukavia saman henkisiä ihmisiä, saa liikkua luonnossa sekä tehdä ne omat päätökset ja vastuutakin on. Ei oo aina samanlaista päivää ja yleensä se ”konttorin” kuvakin vaihtuu. Toki kelistä riippumatta on lähdettävä, mutta se on ehkä just se työn suola.

Tää blogin avaaminen oli mulla jo jonkin aikaa pyörinyt mielessä ja tavallaan sain uutta buustia sen avaamisen, mitä enemmän aloin tutkimaan erilaisia alaan liittyviä juttuja. Jatkossa aionkin panostaa enemmän päivän polttaviin aiheisiin liittyviin postauksiin, mitä vain eteen tulee ja mistä alan lehdet, sekä sanomalehdet kirjoittavat. Omasta näkökulmasta totta kai.

Nyt näytöt ovat siis ohi ja hyväksytty hyvillä arvosanoilla, AMK-opiskelu alkaa olla kohta joulutelakalla, joten mitäpä sitä muuta, kuin tänne kirjoittelua ja takkatulta kylmiin pakkaspäiviin.

On myös hieno vastaanotto ollut blogilla, sillä lukukertoja alkaa kohta olla 5 numeroinen lukema, siis monia tuhansia kertoja enemmän kuin ikinä uskoin. Hienoa ! Muistakaa olla myös aktiivisia ja jos joku asia mietityttää niin saa rohkeasti ottaa yhteyttä ja vaikkapa laittaa juttu/näkökulma vinkkiä :) KIITOS!

Onko selluu vai ei?

Jahkailua jahkailun perään. Sitä on ollut sellutehtaiden vaiheet suomessa. Välillä niitä lopetetaan kannattamattomina ja nyt on jälleen ollut muutaman vuoden ajan tapetilla uusien rakentaminen.

Ensin rakentui megaluokan kokoinen biotuote tehdas Äänekoskelle Keski-Suomeen. Suunnitteilla on ainakin vielä Boreal Biorefin kohde minua lähelle Kemijärvelle, sekä Metsä-Groupin tehdas Kemiin. On kuitenkin surullista että kaikkiaan näiden merkitystä ei joko tahdota ymmärtää, tai valitetaan vain valittamisen ilosta. Aion hieman tarkastella asiaa Boreal Biorefin ja Kemijärven kannalta tätä asiaa, koska se on tuossa lähettyvillä ja tullee vaikuttamaan myös omiin työmarkkinoihini ja muuhunkin.

 Kuva lainattu wikipedia

Kemijärvillä on historiaa jo ennestään sellukaupunkina. Se oli osa Kemijärven identiteetti vuosina 1965-2008. Se toi monelle paikalliselle perheelle leivänpöytään, palveluita riitti ja vetovoimaa oli, koska olihan tehdas missä oli työpaikkoja. Vielä 2000-luvun alussa asukkaita oli reilu 10 000, mutta nyt on vain puolet tästä. Sen voi siis sanoa, että tehtaan loppumisella on ollut selvä vaikutus väestönkehitykseen ja siihen, että nuoria ei ole saatu houkuteltua asumaan paikkakunnalle, koska työpaikat ja palvelut loppuvat jos ei töitä ole.

Biorefin tehtaan vaikutusta ja keskustelua sen vaikutuksista on ollut mielenkiintoista seurata tässä muutaman vuoden lapissa asuessa. On hyvä, että mielipiteitä on monia ja niitä kuuluukin olla. Totuus on kuitenkin että tehdasta ja sen luomia työpaikkoja tarvitaan täällä pitämään tämäkin kolkka elinvoimaisena. Ei riitä eläkeläisten tulot pitämään hengissä kaupunkia, jossa väestönkehitys on laskenut kuin se kuuluisa lehmän häntä. Vaihtoehtoja on esitetty, että mitenkäs jos matkailun kehitys toisi lisää työpaikkoja? Fakta on: ei ne matkailun tuomat eurot vaan kata verotuloja samalla tavalla, kuin tehtaan tuomat työpaikat. Koska ne työpaikat tuovat tullessaan lisää uusia ihmisiä, mitkä haluavat lisää palveluja, mikä taas synnyttää lisää työpaikkoja ja yrittäjyyttä. Näin se yhtälö vain menee, uskokaa tai älkää.

Se, että tehdas työllistää suoraan vajaan pari sataa henkeä(Bioref 2019) tarkoittaa välillisesti jopa 3-4 kertaisesti henkilöitä asumaan paikkakunnalle. Ja jokaista vajaata 200 työpaikkaa kohden 1-2 kertaisesti lisää työpaikkaa, koska paikalliset yritykset niin metsä-alalta, kuin palvelualoiltakin tarvitset lisää työvoimaa kysynnän kasvaessa.

 Vakaasti uskon myös siihen, että molemmat tehtaat mahtuvat vallan hyvin tänne pohjoisimpaankin suomeen. Puuta riittää varmasti, koska laskelmat ovat tehty hyvin tarkkaan ja huomioon on otettu jos monen monta muuttuvaa tekijää, myös se että molemmat tehtaat pyörivät täällä täysillä. On ihmeellistä keskustelua ollut aiheesta, kuinka ne molemmat saadaan Lapin talousalueelle mahtumaan? Voin kertoa tilaa täällä on ja molemmille tehtaille on varattu jo paikat.

Paikalliset ”ammattikalastajat” ovat Kemijärvellä tahallaan jarruttaneet tätä projektia ja vitkutelleet uusilla valituksilla tämän projektin etenemistä, viime talvena etsin paikallista kalaa kaupasta, mutta itse joutui pilkkimään vaikka olisin valmis ollut tukemaan näitä paikallisia kalastajia hienossa ammatissaan. Paras kommentti oli vuosi takaperin se, kun paikallislehdessä(Koti-Lappi) verrattiin tätä tehdasta Talvivaaran kaivokseen ? On kyllä omituisin kommentti mitä olen lukenut ja kertoo todellisuudessa siitä, että ainakaan osa näistä valittajista ei ole millään tavalla perehtynyt tämän tehtaan vesien käsittelyyn suljetussa järjestelmässä.

Yksinkertaisesti tiivistettynä. Jos kukaan ei halua olla se joka sammuttaa valot täältä

koilliskairasta viimeisenä, niin olkaa avoimia uusille vaihtoehdoille, koska se on mahdollista jos kauan vitkutellaan ja valitetaan tavallaan turhasta, miettimättä sen todellisia seurauksia. Tämä on vain ja ainoastaan minun näkökulmani asiaan. En keksi mitään pahaa sanottavaa tehtaan tulosta näille leveyksille, sillä ymmärrän sen tärkeyden näille paikallisille ja myöskin itselleni.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa ja myös metsätaloudessa

Hieman on jo ärsyttänyt keskustelu hiilinieluista. Ärsyttää se, että kukaan ei tunnu sanovan ikinä oikein, että onko meillä niitä riittävästi vai ei? Eikä siinä vielä mitään, että tutkimuksia tehdään ja pitääkin tehdä, mutta miten heittoa voi olla niin paljon erilaisten tutkimusten kesken vaikka tekniikka ja toteuttamistapa vaikuttavat varsin identtisiltä. Tuntuu, että se on vähän siitä kiinni mikä taho siinä on taustalla ja rahoittanut tämän lystin. Henkilökohtainen mielipiteeni on se, että totuus on siellä jossain näiden tutkimusten keskivaiheilla, se pitäisi myös jokaisen ääripään vouhkaajan muistaa ja mieltää.

Näin opiskelijan/noviisin näkökulmasta Suomen kokoisessa maassa varmasti riittää nyt ja tulevaisuudessa metsää, mikä sitoo hiiltä meidän tarpeisiin riittävästi ja jos sopivalta näyttää, niin mikä siinä: kaupataan hiilinieluja myös ulkomaille ja kerätään niistä lisää pottia valtion ehtymättymään kassan. Se on pohjaton ollut ja tulee olemaan, joten lisätienesti tuskin tekee huonoa.

Fakta tietona voidaan pitää sitä, että hyvä hoidettu metsä, mikä uusiutuu tietyin väliajoin sitoo aivan varmasti enemmän hiiltä, kuin täysin hoitamaton ns. ikimetsä.

Faktana voidaan pitää myös, että puut, aluskasvillisuus ja maaperä sitovat hiiltä noin 40 000 kiloa per hehtaari. Hengityksen kautta kuitenkin vapautuu hiilidioksidia takaisin hengityksen kautta noin 30 000 kiloa per hehtaari. Erotus jää siis noin 10 000 kiloa plussalle.

(HS 7.11.2019)

Fakta on myös se, että jos samaan aikaan kun meillä missä metsää on jokaista suomalaista kohden noin 4 hehtaaria on aivan sama millaisia päätöksiä me täällä teemme, kun muuta maailmaa ei kiinnosta hoitaa metsiään. On turhaa syyllistää suomalaista metsänomistajaa siitä, että hän vuosien kasvatuksen ja hoidon jälkeen ”korjaa sadon” ja samalla uudistaa metsän, sekä lisää hiilinieluja.

Jos otetaan pitkällä aikajänteellä alkaen 1950-luvulta niin joka vuosi suomessa puuston vuotuinen kasvu on lisääntynyt useilla kymmenillä prosenteilla, eli metsävaroja siis rahaa mitä on kiinni metsässä lisääntyy jatkuvasti. Tähän kun vielä lasketaan poistuma vuotuisesta kasvusta joka on noin 70 prosentin luokkaa tuosta kasvusta, niin aivan varmasti töitä on ja tulee olemaan metsänhoidollisissa tehtävissä.

En ennen metsäalalle tuloa ymmärtänyt juurikaan mitään metsänhoidosta ja hiilinieluista. Kulkenut olin toki metsissä metsästyksen yhteydessä, mutta en osannut katsoa metsää sen puilta sen paremmin. Nyt kun asioita on opiskellut niin kummasti helpottaa. En vieläkään osaa varmasti sanoa oikeata ja väärää tapaa toteuttaa hakkuu, mutta hyviä arvauksia pystyn heittämään mitkä joltain osin osuu kohdalle. Tämä on varmasti yksi alan hankaluuksista, kun jokaista pitäisi osata miellyttää ja rahaakaan ei saisi mennä. Metsää pitäisi hakata, mutta silti aina pitäisi olla tuloja eli metsää. Pitäisköhän jokaiseen suomalaiseen peruskouluun saada oppiaineeksi metsä? Samalla voisi liittää siihen metsästäjä-tutkinnon ja näin opettaa nuoresta lähtien metsässä kulkemista ja hieman myös sivuta, mistä se ruoka tulee pöytään.

Somessa on myös levinnyt kuva missä vihreät haluavat kieltää maatalouden ja kaiken muun elinkeinon maaseudulla sillä, myös hallitusohjelmassa on nämä mainittu lisäyksenä vielä hakkuiden reilu vähentäminen ja jopa viljelysmaiden muuttamisen metsiksi ja soiksi???!!! Viljelysmaat varmasti jollain maanmuokkauksella saataisiin tuottavaksi metsämaiksi, mutta että suo-alueiksi ? Hieman kärjistäen mutta:  Paljonkohan tähän saataisiin aikaa ja rahaa kulumaan? Onko se sitten ratkaisu hiilinieluihin? Entäpäs valtiolle tulot? En usko, että heidän ajamansa huumepolitiikka korjaa näiden kaikkien alojen jättämää aukkoa verotuloissa, mikäli nämä perinteiset kotimaiset, tekijöiden alat loppuisivat.