Korona ( et meitä nujerra )

Otsikko löytyi luonnostaan kuunnellessa hovimuusikko Ilkan biisiä Suplasta.

Elämä on kuin suklaarasia. Koskaan ei voi tietää mitä saa. Nyt saimme koronan eurooppaankin, vaikka ensin alkuun ei pitänyt ja kukaan ei halunnut, siis yllättäen ja pyytämättä. Siitä viruksesta siis puhutaan, ei oluesta     ( näitä ei tule sekoittaa). Tänään oli eka uutinen Maaseudun Tulevaisuuden verkkojulkaisussa siitä, että hakkuita rajoitetaan / keskeytetään. Esimmäisenä Stora Enso. Eikä siinä mitään, asia on täysin ymmärrettävä, jos kauppa ei käy kun sahatavara ei liiku, niin ei liiku ja varastot hakattua tavaraa täynnä. Kerrotaan, että onneksi se on vain yhdessä osassa suomea ja näinhän se asia onkin, mutta olkaapa varuillanne sillä kohta se on ympäri suomea ja kyyti tulee olemaan kylmää.

Jutussakin mainitaan syylliseksi korona ja sen rajoittama puutavaran kysyntä. Storalla koneet pyörivät koko talven ajan lakoista huolimatta, koska osassa itä-ja pohjois-suomea korjuukelit suosivat talvileimikoita, näin ollen varastot saatiin hyvinkin täytettyä. Kaikki varmasti odottivat keväältä parempaa tympeän alkuvuoden jälkeen, mutta eipä se hyvältä näytä. Pahimmillaan poikkeustila kestää ainakin kesään asti, ellei jopa pidemmälle. Suomalaisten yritysten, urakoitsijoiden, yksinyrittäjien ja työntekijöiden tili ei kestä sinne kesälle asti. 

Vaikka poikkeustila loppuisi kesän kynnyksellä, niin arvet ovat jääneet syviksi varmasti myös metsäalalla. Pikaista parannusta ei ole, eikä tule näin se vaan on. Saksan talouden on arvioitu kestävän eristys / poikkeustilaa vain toukokuulle asti siitäkin huolimatta, että siellä on väestöä ja veronmaksajia lähes 15 kertaa enemmän kuin meillä suomessa. Totta on että tähän vaikuttavat erilaiset rakenteet julkisissa kustannuksissa, verotuksissa ja muissa, mutta kyllä se kieltämättä pistää miettimään. Onhan saksaa kuitenkin pidetty meillä talouden suunnan näyttäjänä jo useita vuosia. Hieman siis huolestuttaa, jos pahin skenaario toteutuu saksassa, niin entäs meillä ? Kuukausi kun mennään eteenpäin, niin suossa ollaan ja syvällä jos tämä meno jatkuu.

Hienoja puheita, jaxuhaleja ja tsemppipeukkuja on hallituksen ja valtion suunnalta tullut, mutta siinä ne oikeastaan tärkeimmät terveiset Arkadianmäeltä pk-yrittäjälle ovatkin ja tällä tietoa tulevatkin olemaan. Laina rahaa kyllä jaetaan. Se ei vaan ratkaise ongelmaa kovin kauas katsoisesti, laina kun pitää aina maksaa kuitenkin takaisin, vaikka siellä olisikin valtio takana rahan ne haluavat takaisin tavalla tai toisella. Valtio takaa ja pankki jakaa. 

Ongelmallista se rahan jakaminen ns. ilmaiseksi varmasti olisi, jotta tasa-arvo ja jakoperusteet olisivat kaikille yrityksille ja yrittäjille samat, mutta vaikeina aikoina tarvitaan vaikeita päätöksiä ja ei siihen yhtä oikeaa tietä ole. Yrityksiä tullee varmasti kaatumaan tämän kriisin aikana, se on selvä. Määrä ja laatu vain ei ole vielä tiedossa. Ensimmäisenä linjalla ovat varmasti palvelualan toimijat kahvilat, baarit, ravintolat. Ne alat kun saavat aina ensimmäisenä tuntea talouden heilahtelut, mutta varmasti seuraa moni muukin ala perässä, kun kulutus vähentyy. Eilen ja tänään on tihkunut tietoa, että ravintolat ja vastaavat saisivat myydä rajoituksista huolimatta ruokaa ulos, se on hieno asia, mutta kyllä se vähän puuhastelulta ja sellaiselta tulipalojen sammuttelulta vaikuttaa.

Tässä tilanteessa pärjäävät isoimmat, kenellä on muutenkin enemmän tunnettavuutta ja muskeleita joilla he pystyvät markkinoimaan ja kertomaan itsestään. Varmasti myynnit eivät ole kuitenkaan samalla tasolla, koska ihmiset eivät uskalla kuluttaa, vaikka suotavaa se olisi, ihan meidän jokaisen suomalaisen kannalta. Epävarmuus on monella tulevasta päällä ja se kuinka pitkään se jatkuu, siihen ei ole vastauksia tällä hetkellä, vain hyviä arvauksia.

Oon seurannut muutamiakin yrittäjiä tässä taistelussa ja täytyy sanoa, että tekemisen meininki siellä on, koska taitaa olla rakkaudesta lajiin, mutta kaikilla ei vain resurssit riitä, olipa ala mikä hyvänsä. Toivottavasti kuitenkin opimme tästä poikkeustilasta, koska sekin on mahdollista. 

Tässä nyt testataan meidän huoltovarmuus, kotimaisen ruoan arvostus, Suomalaisen tekijän arvostus, terveydenhuoltoalan arvostus sun muut. Nämä siis kaikki meidän yhteiskunnan tukipilarit, ihan sitä viimeistä duunaria ja naapurin Mattia myöten. Jossain vaiheessa on tuntunut se arvotuksen puute muita kohtaan, mutta tällä se nyt mitataan ja sen aika on nyt. Näyttäkää, että meillä suomessa osataan ja yhteen hiileen puhalletaan. Kenenkään ei tulisi jäädä yksin.

Pistänkin tässä nyt jokaiselle yrittäjälle suomen jokaisessa kolkassa tässä saman kuin valtio: Jaxuhalin ja tsemppipeukun, evereything gonna be just fine. Erona on vain se, että lähetän sen virtuaalisesti ihan jokaiselle. Myös sille duunarille ja naapurin Matille.

Lypsävää lehmää ei kannata lopettaa !

On tullut ihmeteltyä muutamien viikkojen ajan pulinaa aiheesta päästökauppa ja metsien vuokraus hiilinieluiksi. Jossain olen aikoja sitten kuullut sanonnan: Lypsävää lehmää ei kannata lopettaa ja se pätee osittain tähän juttuun. Onko päästö-/hiilinielukauppa jarru vai pelastus puukaupalle ja voiko siinä olla vain häviäjiä vai kuka siinä oikeasti voittaa? Totta on, että mikäli metsiä hakataan liikaa ja yli sen määrän, mitä sitä ehtii samassa ajassa uudistua, niin pulassa ollaan. Se on jännä, että suomessa ollaan tässäkin asiassa etujoukoissa, vaikka meillä suhde hakkuumäärien ja hiilensidonnan välillä on hyvällä tolalla ja kasvavaa on enemmän, kuin hakattua. Tämä suurimmaksi osaksi siksi, että täällä pohjolassa hakkuumäärät ovat hyvinkin tarkasti tiedossa ja tutkittua tietoa löytyy myös paljonko metsämme kasvavat samassa ajassa ja näin saadaan yhtälö siitä, paljonko kestää hakata. 

  

Monia tutkimuksia on tehty puolesta ja vastaan molempien puolesta siitä riittääkö puuta vai ei ja hakataanko liikaa vai ei ? Moni tutkimus on kallistunut sen puoleen, että varaa olisi vielä nostaa hakkuiden määrää ja silti riittäisi hiilensidontaan tarvittavat määrät metsiä. Ja en nyt tällä tarkoita että nyt ei jo hakattaisi riittävästi, mutta jos se mahdollistaisi vaikkapa yhden tehdaspäätöksen, jolla korjattaisiin yhden kunnan työllisyystilannetta, niin eikö se olisi hyvä asia joka pystyttäisiin toteuttamaan pienellä hakkuumäärien nostolla ?

Nyt on kuitenkin ainakin noin vuoden ajan ollut enemmän ja vähemmän puhetta siitä, että nämä nielut tulisivat kauppatavaraksi. Ajatuksena varsin hieno ja vihreä ajatelma. Siinä on vain yksi pieni mutta. Kuinka se toteutettaisiin ja millaiset vaikutukset sillä olisi puukauppaan, vai olisiko ollenkaan ? 

Pahimmissa skenaarioissa se pysäyttäisi puukaupan lähes kokonaan ja metsänomistajat jäisivät keräämään korvaukset myymättömästä puusta, metsät kasvaisivat tukkijäreyteen ennen kuin niille tehtäisiin oikeastaan mitään. Jokainen metsäalan ammattilainen tietää sen. Mikäli metsät jätettäisiin alusta alkaen täysin hoitamatta ja luonnontilaisiksi, niin se ei olisi kovin kauas katsovaa ajattelua, sillä metsällä ei olisi yksinkertaisesti tilaa kasvaa ja sitä tukkijäreyttä saisi odotella kauan. Varmasti myös muiltakaan ongelmilta kuten ruostevaurioilta, tuholaisvaurioilta jne. Ei vältyttäisi. Saattaisi se muutaman kympin kai hehtaarilta tuottaa rahaa, mutta olisiko se sen väärti? Ja mitä jäisi käteen niille pienille metsänomistajille, joilla on tilkkuja siellä täällä, mutta kenelläkään ei sitä useampaa sataa hehtaaria ? Suomessa kuitenkin suurin osa metsänomistajista on kuitenkin näitä pieniä metsätiloja.

Suomessa metsänomistaminen on jokaisen kansalaisen oikeus, kenellä sen ostamiseen rahaa riittää tai on sen saanut perintönä. Yleensä sen omistaja haluaa sille jossain vaiheessa tuottoa koska bisnestä se metsän omistaminenkin on, joka tähän asti on mitattu hakatun puun määrällä ja siitä saadulla rahalla, joka on katsottu tuotoksi kaikkien siihen liittyvien MENOJEN jälkeen. Ei ne pienten tilkkujen omistajat näilläkään ole rikastumaan päässeet tai sitten ovat, mutta varmasti muutamat kympit eivät ole yhtä houkuttelevia, kuin ne sataset ja tuhannet, joita hakattujen kiintojen perusteella olisi mahdollista saada ainakin vielä.

Tällä hetkellä teollisuus joka ostaa puuta ja puunmyyjät ovat melko hyvin olleet yhtä mieltä hinnoista ja kauppaa on syntynyt, mutta mitenkä käy jos hintoja aletaan nostattamaan hiilikaupan perusteella ? Eihän siinä hyvin käy. Teollisuus ei osta puuta, kun myyjä osapuolella on parempi tarjous pöydällä siitä hyvästä, että se on vuokrannut metsälampareen mikä olisi valmiina harvennusta tai päätehakkuuta odottelemassa, mutta hänellä on siitä vuokrasopimus olemassa vielä kymmeneksi vuodeksi hiilen sidontaan. Se kun ei ole mahdollista, eikä kovin eettistäkään myydä/vuokrata sitä ensin nieluksi ja sitten hakata paljaaksi. Tätäkin on korkeammin koulutetut miettineet ja uhkakuvat on olemassa, mutta saapa nähdä mitä tulevaisuus siinä tuo tullessaan ja voittaako kukaan, vai häviääkö kaikki.