Tässä ensimmäinen blogitekstini. Oon jo pitkään haaveillut
blogin kirjoittamisesta, joskus vähän enemmän ja joskus vähemmän tosissaan. Nyt
kuitenkin hieman yli kolmikymppisenä tuntuu, että pakko se on aloittaa ja
laittaa nää ajatukset ”paperille”. Tässä blogissa käsittelen opiskelua
metsäalalle aikuisopiskelijan näkökulmasta. Tätä kirjoittaessani ammattikouluopiskelua
on jäljellä 4kk, samalla suorittaen
väyläopintoja ammattikorkeakoulussa.
Opiskelen siis samalla metsäkoneenkuljettajaksi ja metsätalousinsinööriksi.
Metsäkoneenkuljettaja on ollut sellainen ehkä pieni salainen haave. Aiempi
tutkintoni on ollut ilmastointiasentaja, jonka päätin silloin peruskoulussa,
koska jotain oli päätettävä. Silloin opiskelujen viimeisenä vuonna jo tiesin, että
tämä ei ole se mitä oon halunnut tehdä lopun ikääni. Sitä kautta oonkin sitten
kulkenut laaja-alaisesti myynnin ja markkinoinnin parissa useamman vuoden,
toimien myös jossain välissä jopa yrittäjänä. Yrittäjyys tarinani on siinä
mielessä klassinen, että tuli ahnehdittua hieman liikaa yhdelle miehellä ja
huonostihan siinä kävi.
2018 vuoden helmikuussa saavuimme lappiin asustelemaan
Sallaan. Mielessä oli ottaa hetki hieman omaa aikaa ja katsoa mitä tulevaisuus
muutaman helvetillisen vuoden jälkeen tuo tullessaan. Sitten sattumalta
huomasin haun olevan käynnissä metsäkoneenkuljettaja linjalle ja hain siihen.
Opinnot lähtivät käytännössä heti käyntiin, kun olin vain laittanut paperit
sisälle ja se oli eka steppini kohti unelmaa. Opiskelut eteni hienosti ja
mietin keväällä 2019, että hakeutuisin vuoden päästä insinööriopiskelijaksi.
Sitten sainkin mielenkiintoisen yhteydenoton, että tällainen Väylä-hanke olisi
vireillä mistä olisi mahdollista päästä suoraan ammatikorkeaan, jos vain hoitaa
kunnolla opiskelunsa ja suorittaa tarvittavat opintopisteet. Sanoin
opinto-ohjaajalle, että laitapa paperit eteenpäin ja toukokuussa se hieman
yllättäen tuli päätös, että MINUT ON VALITTU. Olin hieman ällikällä lyöty, että
näinkö se meni, mutta tottahan se oli ja pakko uskoa.
Nyt syksy mentynä kahta tutkintoa suorittaen ja pitää kyllä
sanoa, että päivääkään en oo katunut tätä päätöstä, vaikka välillä päivät on
pitkiä ensin aamupäivän istuen metsäkoneen hytissä ja illalla etäluentoja sekä
tehtäviä läpi käyden. Tavallaan aina on ollut se metsässä kulkeminen tuolla
takaraivossa, mutta ei sitä oo oikeen koskaan aiemmin osannut ammattina
ajatella. Toisaalta se on hyvinkin looginen vaihtoehto, kun miettii mistä sitä
oikeasti nauttii. Harrastuksina kun muutenkin on ollut metsässä ja ulkona
kulkeminen välillä koiran ja välillä perheen kanssa ja nyt sitä saa tehdä
opiskellakseen sekä myöhemmin jopa työkseen.
Rakkaimpina harrastuksina nyt vielä vahvistuen on tullut ja
ollut metsässä kulkeminen välillä aseen ja koiran kanssa, välillä ilman mitään
ylimääräistä. Jollakin tavalla myös toiseksi rakkaimmassa harrastuksessani eli
ruoanlaitossa on myöskin näkynyt suhde luontoon. Tykkään tehdä hyvää ja
yksinkertaista ruokaa, raaka-aineista mitä saa läheltä. Näihin kuuluu isolta
osalta riista, kalat, metsänantimet ja lähellä muutenkin tuotetut puhtaat
kotimaiset raaka-aineet.
Tuun kirjoittaan kaikesta tästä ja paljon muusta tässä
blogissa. Nää blogin tekstit edustavat vain ja ainoastaan minun omaa
mielipidettä, eikä kenenkään muun. Myös tuotteiden/palveluiden kokeilut ja
niistä raportit edustavat vain minun omaa mielipidettäni, eivätkä ne oli niin
sanottuja maksettuja mainoksia. Toivottavasti viihdyt seurassani ja otat
seurantaan myös Facebook-kanavani, missä tulen kertomaan uusista päivityksistäni.
Nähdään!
-R-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti