Kiitos ei oo kirosana

Valmistuminen. Se on jännä juttu. Hieman jännittää vielä näin reilu kolmekymppisenäkin. Itselle se merkitsee, että on saavuttanut jotain, en tiedä onko se suurta, mutta kuitenkin yksi tutkinto lisää tältä erittäin hienolta alalta. Onneksi nyt näytöt ohi ja ihan hyvillä arvosanoilla.

Tää on ollut hieno reissu, saanut uusia tuttuja täältä suunnalta ja jopa kavereita. Metsäalalla on se hieno piirre, mihkä olen kiinnittänyt huomiota, että tällä alalla et oo yksin. 

Tulin tuossa muutama viikko sitten jutelleeksi Te-toimiston asiakaspalvelijan kanssa, että mitäs nyt sitten kun valmistun ja töitä ei ole. Hän ihmetteli, että mitenkä voi olla näin? Hän mainitsi, että he ovat kuvitelleet alalla olevan jopa pula tekijöistä. Tähän vastasin, että varmasti jossain päin suomea, mutta kyllä näillä leveyksillä on ollut jo hetken aikaa hiipumisen merkkejä, jos ei jotain uutta tule. Sahat eivät vedä joten konehommat hiljenevät. Lumi maassa ja joulu kolkuttelee ovella, joten raivaus ja muutkin muut hommat ovat melko hiljaisia.

Olen edellisissä postauksissa tuonut esiin, että en kuvittele olevani valmis tekijä metsäkoneella, mutta onko siinä sitten koskaan oikein valmis? Varmasti joku niin sanookin, mutta en kyllä ihan täysin allekirjoita tätä.

Onnekseni mulla on ollut viime keväästä asti suunnitelma, että hakeudun metsätalousinsinööri linjalle AMK-opiskelijaksi ja sinne pääsinkin. Sinällään kun se ei pois sulje sitä koneellakaan ajamista, mutta lisää uusia mahdollisuuksia. Tarvitsee sanoa, että olen nauttinut opiskelusta. Opiskelen monimuotoisena tätä koulutusta, jotta edes jotain töitä olisi mahdollista tehdä ja samalla opiskella. Syksy on ollut hieman kiireinen, kun on tehnyt kahta tutkintoa samaan aikaan ja toisessa on ollut näyttöjen aika. Onneksi AMK-opiskelu on vasta ekaa vuotta, niin ei aivan niin hihna kireällä ole tarvinnut vetää.

On kuitenkin ollut mahtavaa, että niitä on pystynyt ja toivottavasti myös jatkossa pystyy niitä tekemään samanaikaisesti. Ala, kun vie mennessään niin se on menoa ja paluuta ei ole :)

Tässä alassa yhdistyy lähes kaikki mitä työltä voin pyytää. Mukavia saman henkisiä ihmisiä, saa liikkua luonnossa sekä tehdä ne omat päätökset ja vastuutakin on. Ei oo aina samanlaista päivää ja yleensä se ”konttorin” kuvakin vaihtuu. Toki kelistä riippumatta on lähdettävä, mutta se on ehkä just se työn suola.

Tää blogin avaaminen oli mulla jo jonkin aikaa pyörinyt mielessä ja tavallaan sain uutta buustia sen avaamisen, mitä enemmän aloin tutkimaan erilaisia alaan liittyviä juttuja. Jatkossa aionkin panostaa enemmän päivän polttaviin aiheisiin liittyviin postauksiin, mitä vain eteen tulee ja mistä alan lehdet, sekä sanomalehdet kirjoittavat. Omasta näkökulmasta totta kai.

Nyt näytöt ovat siis ohi ja hyväksytty hyvillä arvosanoilla, AMK-opiskelu alkaa olla kohta joulutelakalla, joten mitäpä sitä muuta, kuin tänne kirjoittelua ja takkatulta kylmiin pakkaspäiviin.

On myös hieno vastaanotto ollut blogilla, sillä lukukertoja alkaa kohta olla 5 numeroinen lukema, siis monia tuhansia kertoja enemmän kuin ikinä uskoin. Hienoa ! Muistakaa olla myös aktiivisia ja jos joku asia mietityttää niin saa rohkeasti ottaa yhteyttä ja vaikkapa laittaa juttu/näkökulma vinkkiä :) KIITOS!