Onko metsäkauppa kiinni leimasta?

Ensinnäkin kiitoksia seuraajilleni jo tähän asti. Määrä ylitti odotukset ja sain siitä lisää virtaa. Se myös laittoi jo aiemmin pohtimaani asiaa mistä nyt kirjoitan. Mielipiteitähän löytyy joka suuntaan ja sitä 100% oikeaa vastausta en minä, eikä varmaan kukaan mukaan osaa sanoa. Alla kuitenkin hieman pohdintaa ja mielipiteethän ja keskustelu ovat tervetulleita.

Tulin lukeneeksi muutaman kolumnin aiheista viherpesu ja nuorten kuluttaminen. Se laittoi miettimään viherpesua metsä-alalla ja tarkemmin vielä ehkäpä siitä, miten saadaan ihmiset viherpesulla ostamaan ”hyvän mielen puuta”. Todellisuudessa metsien uudistamista olisi mielestäni suosittava jopa hieman nopeammin perustuen viimeisimpään tutkimustietoon hiilinieluihin vedoten. Totuus kun näytti olevan, että nuorimetsä toimii paremmin ja kunnolla hiilinieluna, toisin kuin hoitamaton ja uudistumaton metsä. 

                                    

Suomessakin on käytössä FSC- sertifikaatti puustolle, jota voi hyvillä mielin ostaa. Sertifikaatti takaa, että metsä on hoidettu sosiaalisten, ekologisten ja taloudellisten kriteerien mukaan. Kolumni laittoi miettimään, tarvitaanko oikeasti Suomessa tällaista käytäntöä ja tuoko se lisäarvoa? Vai lisääntyykö turha byrokratia ja saadaan ihmisille mielikuva siitä hyvän mielen puusta jota voi surutta kuluttaa, kunhan puusta leima löytyy.

Mielestäni sertifikaatti on viherpesua. Perustan mielipiteeni siihen, että todellisuudessa Suomessa metsät hoidetaan ja hakataan jo muutenkin hyvin perustellusti. Päätehakkuita ei tehdä turhaan, eikä perusteetta. Harvennushakkuut hoidetaan, koska halutaan hyvät kasvupaikat, ei liian tiheät, mutta että ei myöskään tuhota kosteikkoja, lehtoja ja pienilmastoa. Metsiä hoidetaan asianmukaisesti luontoa, maisemaa, ilmastoa ja taloutta ajatellen. Nämä siis ovat ihan perusjuttuja jo ammattikoulupohjalta jokaiselle metsäkoneenkuljettajalle ja sellaiselle joka on koulutuksen metsä- ja luontoalalle saanut. Fakta on kuitenkin se, että kukaan ei voita hoitamattomissa ja ylikasvaneissa yli 150-vuotiaissa metsissä. Siinä ei voita metsän myyjä, ei ilmasto, ei metsurityön suorittaja eikä sahatkaan.

Hienoin esimerkki mielestäni tästä on paljon kohkattu LÖYLY, Helsingin paraatipaikalle nostettu rakennus. Sen rakennuttaja kansanedustaja Antero Vartia kertoi useissa tiedotusvälineissä ja julkaisuissa, että puun tulee olla ja tulee olemaan FSC- sertifioitua. No olihan se, mutta tuontipuuta Venäjän puolelta ja todellisuudessa kukaan ei oikein pystynyt tarkalleen sanomaan onko se puu todellisuudessa FSC- sertifioitua vai ei, mutta tällaisena se on meille myyty. Hienona kestävän puun kohteena rakennettuna.

Väitän, että jopa luonto ei hyödy siitä, että se ei uudistu tietyin väliajoin ja anna uusia mahdollisuuksia ravinteikkaammalle kasvulle. Mielestäni tällainen sertifiointi lisää siis vain turhaa byrokratiaa, lisää kuluja metsänomistajalle sekä mahdollistaa ulkomaisen puun tuonnin nousevan kotimaisen lähipuun edelle, koska onhan siinä leima.

Nyt mennään!

Tässä ensimmäinen blogitekstini. Oon jo pitkään haaveillut blogin kirjoittamisesta, joskus vähän enemmän ja joskus vähemmän tosissaan. Nyt kuitenkin hieman yli kolmikymppisenä tuntuu, että pakko se on aloittaa ja laittaa nää ajatukset ”paperille”. Tässä blogissa käsittelen opiskelua metsäalalle aikuisopiskelijan näkökulmasta. Tätä kirjoittaessani ammattikouluopiskelua on jäljellä 4kk,  samalla suorittaen väyläopintoja ammattikorkeakoulussa.

Opiskelen siis samalla metsäkoneenkuljettajaksi ja metsätalousinsinööriksi. Metsäkoneenkuljettaja on ollut sellainen ehkä pieni salainen haave. Aiempi tutkintoni on ollut ilmastointiasentaja, jonka päätin silloin peruskoulussa, koska jotain oli päätettävä. Silloin opiskelujen viimeisenä vuonna jo tiesin, että tämä ei ole se mitä oon halunnut tehdä lopun ikääni. Sitä kautta oonkin sitten kulkenut laaja-alaisesti myynnin ja markkinoinnin parissa useamman vuoden, toimien myös jossain välissä jopa yrittäjänä. Yrittäjyys tarinani on siinä mielessä klassinen, että tuli ahnehdittua hieman liikaa yhdelle miehellä ja huonostihan siinä kävi.

2018 vuoden helmikuussa saavuimme lappiin asustelemaan Sallaan. Mielessä oli ottaa hetki hieman omaa aikaa ja katsoa mitä tulevaisuus muutaman helvetillisen vuoden jälkeen tuo tullessaan. Sitten sattumalta huomasin haun olevan käynnissä metsäkoneenkuljettaja linjalle ja hain siihen. Opinnot lähtivät käytännössä heti käyntiin, kun olin vain laittanut paperit sisälle ja se oli eka steppini kohti unelmaa. Opiskelut eteni hienosti ja mietin keväällä 2019, että hakeutuisin vuoden päästä insinööriopiskelijaksi. Sitten sainkin mielenkiintoisen yhteydenoton, että tällainen Väylä-hanke olisi vireillä mistä olisi mahdollista päästä suoraan ammatikorkeaan, jos vain hoitaa kunnolla opiskelunsa ja suorittaa tarvittavat opintopisteet. Sanoin opinto-ohjaajalle, että laitapa paperit eteenpäin ja toukokuussa se hieman yllättäen tuli päätös, että MINUT ON VALITTU. Olin hieman ällikällä lyöty, että näinkö se meni, mutta tottahan se oli ja pakko uskoa.

Nyt syksy mentynä kahta tutkintoa suorittaen ja pitää kyllä sanoa, että päivääkään en oo katunut tätä päätöstä, vaikka välillä päivät on pitkiä ensin aamupäivän istuen metsäkoneen hytissä ja illalla etäluentoja sekä tehtäviä läpi käyden. Tavallaan aina on ollut se metsässä kulkeminen tuolla takaraivossa, mutta ei sitä oo oikeen koskaan aiemmin osannut ammattina ajatella. Toisaalta se on hyvinkin looginen vaihtoehto, kun miettii mistä sitä oikeasti nauttii. Harrastuksina kun muutenkin on ollut metsässä ja ulkona kulkeminen välillä koiran ja välillä perheen kanssa ja nyt sitä saa tehdä opiskellakseen sekä myöhemmin jopa työkseen.

Rakkaimpina harrastuksina nyt vielä vahvistuen on tullut ja ollut metsässä kulkeminen välillä aseen ja koiran kanssa, välillä ilman mitään ylimääräistä. Jollakin tavalla myös toiseksi rakkaimmassa harrastuksessani eli ruoanlaitossa on myöskin näkynyt suhde luontoon. Tykkään tehdä hyvää ja yksinkertaista ruokaa, raaka-aineista mitä saa läheltä. Näihin kuuluu isolta osalta riista, kalat, metsänantimet ja lähellä muutenkin tuotetut puhtaat kotimaiset raaka-aineet.

Tuun kirjoittaan kaikesta tästä ja paljon muusta tässä blogissa. Nää blogin tekstit edustavat vain ja ainoastaan minun omaa mielipidettä, eikä kenenkään muun. Myös tuotteiden/palveluiden kokeilut ja niistä raportit edustavat vain minun omaa mielipidettäni, eivätkä ne oli niin sanottuja maksettuja mainoksia. Toivottavasti viihdyt seurassani ja otat seurantaan myös Facebook-kanavani, missä tulen kertomaan uusista päivityksistäni.

Nähdään!

-R-