Ensinnäkin kiitoksia seuraajilleni jo tähän asti. Määrä ylitti odotukset ja sain siitä lisää virtaa. Se myös laittoi jo aiemmin pohtimaani asiaa mistä nyt kirjoitan. Mielipiteitähän löytyy joka suuntaan ja sitä 100% oikeaa vastausta en minä, eikä varmaan kukaan mukaan osaa sanoa. Alla kuitenkin hieman pohdintaa ja mielipiteethän ja keskustelu ovat tervetulleita.
Tulin lukeneeksi muutaman
kolumnin aiheista viherpesu ja nuorten kuluttaminen. Se laittoi miettimään
viherpesua metsä-alalla ja tarkemmin vielä ehkäpä siitä, miten saadaan ihmiset
viherpesulla ostamaan ”hyvän mielen puuta”. Todellisuudessa metsien
uudistamista olisi mielestäni suosittava jopa hieman nopeammin perustuen
viimeisimpään tutkimustietoon hiilinieluihin vedoten. Totuus kun näytti olevan,
että nuorimetsä toimii paremmin ja kunnolla hiilinieluna, toisin kuin
hoitamaton ja uudistumaton metsä.
Suomessakin on käytössä
FSC- sertifikaatti puustolle, jota voi hyvillä mielin ostaa. Sertifikaatti
takaa, että metsä on hoidettu sosiaalisten, ekologisten ja taloudellisten
kriteerien mukaan. Kolumni laittoi miettimään, tarvitaanko oikeasti Suomessa
tällaista käytäntöä ja tuoko se lisäarvoa? Vai lisääntyykö turha byrokratia ja
saadaan ihmisille mielikuva siitä hyvän mielen puusta jota voi surutta kuluttaa,
kunhan puusta leima löytyy.
Mielestäni sertifikaatti
on viherpesua. Perustan mielipiteeni siihen, että todellisuudessa Suomessa
metsät hoidetaan ja hakataan jo muutenkin hyvin perustellusti. Päätehakkuita ei
tehdä turhaan, eikä perusteetta. Harvennushakkuut hoidetaan, koska halutaan
hyvät kasvupaikat, ei liian tiheät, mutta että ei myöskään tuhota kosteikkoja,
lehtoja ja pienilmastoa. Metsiä hoidetaan asianmukaisesti luontoa, maisemaa,
ilmastoa ja taloutta ajatellen. Nämä siis ovat ihan perusjuttuja jo
ammattikoulupohjalta jokaiselle metsäkoneenkuljettajalle ja sellaiselle joka on
koulutuksen metsä- ja luontoalalle saanut. Fakta on kuitenkin se, että kukaan
ei voita hoitamattomissa ja ylikasvaneissa yli 150-vuotiaissa metsissä. Siinä
ei voita metsän myyjä, ei ilmasto, ei metsurityön suorittaja eikä sahatkaan.
Hienoin esimerkki
mielestäni tästä on paljon kohkattu LÖYLY, Helsingin paraatipaikalle nostettu
rakennus. Sen rakennuttaja kansanedustaja Antero Vartia kertoi useissa
tiedotusvälineissä ja julkaisuissa, että puun tulee olla ja tulee olemaan FSC- sertifioitua.
No olihan se, mutta tuontipuuta Venäjän puolelta ja todellisuudessa kukaan ei
oikein pystynyt tarkalleen sanomaan onko se puu todellisuudessa FSC- sertifioitua
vai ei, mutta tällaisena se on meille myyty. Hienona kestävän puun kohteena rakennettuna.
Väitän, että jopa luonto
ei hyödy siitä, että se ei uudistu tietyin väliajoin ja anna uusia
mahdollisuuksia ravinteikkaammalle kasvulle. Mielestäni tällainen sertifiointi
lisää siis vain turhaa byrokratiaa, lisää kuluja metsänomistajalle sekä
mahdollistaa ulkomaisen puun tuonnin nousevan kotimaisen lähipuun edelle, koska
onhan siinä leima.