Muistatko Liitto-Orava Salme Pasin ?

Tulipahan mieleeni tässä viime aikojen uutisointia lukiessani tämä muutama vuosi takaperin Putous ohjelmassa ollut sketsihahmo, jolla oli hokema ”pehmeet touhuu”. 

Lakko. Aika moni suomalainen ymmärtää sen sanan ja sen tarkoituksen. Minäkin ymmärrän ja ymmärrän, että lakkoja on monenlaisia. Nyt itseäni lähellä olevalla alalla on ollut lakko päällä muutaman viikon ja ilmeisesti tuleekin jatkumaan vielä jonkin aikaa, ainakin kun mediasta on kommentteja seurannut.

Lakon vaikutukset ulottuvat kuitenkin pidemmälle kuin vain niihin, ketkä ovat lakossa ja sehän se lakon tarkoitus yksinkertaisuudessaan kai on, että alkaa painetta tulla muualtakin, kuin vain niiltä lakossa olevilta. Oman alani näkökulmasta se on tällä hetkellä surullista katseltavaa. Kalliit metsäkoneet ovat seisseet muutenkin eteläisemmässä suomessa jo jonkin aikaa, koska talvileimikoille ei ole päässyt johtuen huonosta pakkas- ja lumi tilanteesta. Nyt kun se tilanne olisi edes hieman parantunut, niin tehtaat eivät vedä tavaraa ja rajoituksia hakkuisiin on tullut ja tulee olemaan ei vain kevääseen asti, vaan aivan varmasti jatkuen koko tämän vuoden.

Isoin riidan aihe ainakin mediatietojen perusteella on Kiky-tunnit. Siis vuoden aikana 24 tuntia töitä lisää eli kuukaudessa 2 tuntia, mistä kuitenkin saa palkan, eli ilmaiseksi siellä ei olisi / ole tarvinnut olla talkoissa. Tämä nyt tiedetty 3 viikon lakko tarkoittaa SEITSEMÄN VUODEN Kiky tunteja. Tulee vain mieleeni, että onko se oikeasti se syy ja kenen mielestä ?

Sitten kun vielä saa uutisista tietää, että joku joka rohkeasti uskaltaa tulla omalla naamalla ja nimellä median eteen kertomaan miksi ei ole lakossa ja kuinka se on hänen mielestään turhaa ja talous ei kestäisi lakkoilua, niin häntä aletaan uhkailemaan, koska ei ole lakossa. On kyllä "pehmeet touhuu". Jokaisella on oikeus kuulua ay-liikkeeseen tai olla kuulumatta ja sen saakoon jokainen itse ratkaista.

Ay- liikkeen olemassa olo on tarpeellinen ollut ja tulee olemaan jatkossakin. Se vain, että sen tulee muuttua maailman mukana. Ay-liikkeen päätehtävähän on ja on ollut hoitaa ja ajaa työntekijöiden edut mm. palkat ja palkan korotukset, työajat sun muut työhön liittyvät asiat. Heillä on siellä johtajat kovalla palkalla johtamassa tätä toimintaa. Puhutaan lähes järjestäen kuitenkin reilusti yli 200 000 € vuosi palkasta. Se ei heillä muutu, eikä vaikutuksia ole, vaikka ay-liikkeen jäsenet olisi vaikka kuinka paljon lakossa, he saavat varmasti palkkansa, toisin kuin se työntekijä joka on viikkoja lakossa, niiden ay-johtajien tahdosta ja määräyksestä.

Useampi yritys on väläyttänyt ja ehdottanut paikallista sopimista. Jokainen osaa laskea yhteen 1+1, miksi ay-liikkeet eivät tätä paikallista sopimista toivo. Tilanne työntekijän näkökulmasta on se, että ne ei edes välttämättä osaa sanoa miksi ne ovat lakossa ja mitä ne saavuttaa sillä lakolla, vai saavuttaako mitään ylipäätään. Rahaa paloi, saatiin suomi oy ab hetkeksi viennin osalta seis, työntekijät olivat ilman vajaan kuukauden palkkaa. Kenen etuja nämä on ? Vastaus: Kukaan ei voita tässä ruletissa, paitsi ay-johtaja, jonka palkkaan ei tietenkään kosketa, koska ”hän tekee hyvää työtä”.

Todennäköistä on, että kohta ei enää  tarvitse lakkoilla, koska vienti sakkaa muutenkin. Puutuotettamme menee melko paljon Aasian suuntaan ja ne siellä eivät ymmärrä lakkoa ja sitä miksi tilattua tavaraa ei nyt ainakaan kuukauteen saada. He alkavat etsimään mistä muualta he sen tuotteen saavat ja sille tielle jäävät.

Tutkailin myös hieman tilastoja ja useimmat suuret lakot ovat ajoittuneet ajalle, kun hallituksessamme ovat notkuneet perinteiset vasemmistopuolueet. Sekään ei voi olla sattumaa, niin kuin en usko, että nämä lakkojen ajankohdatkaan ovat sattumaa, vaan hyvin suunniteltu puoliksi tehty suunnitelma. 

Ei näillä toimilla päästä minkäänlaisiin työllisyystavoitteisiin, vaan jos pahimmat skenaariot toteutuvat, niin kohta alkaa kuulua uusia ilmoituksia tehtaiden lopettamisista ja ihmisten irtisanomisista. Eivätkä nämä toimet varmasti edesauta ulkomaisten rahoittajien kiinnostusta sijoittaa suomen metsätalouteen  mikä on kuitenkin vastuullista, ekologista ja maailmalla ihan siellä kärkipäässä olevaa teollisuutta, jos vertailee muihin vastaaviin kohteisiin ja laitoksiin. Onneksi meille valtio kuitenkin perusti ilmastorahaston, minkä avulla voimme sitten maksaa muiden maiden päästöjä, kun omalla maalla niitä ei ole, kun ei ole tehtaitakaan.

Kiitos ei oo kirosana

Valmistuminen. Se on jännä juttu. Hieman jännittää vielä näin reilu kolmekymppisenäkin. Itselle se merkitsee, että on saavuttanut jotain, en tiedä onko se suurta, mutta kuitenkin yksi tutkinto lisää tältä erittäin hienolta alalta. Onneksi nyt näytöt ohi ja ihan hyvillä arvosanoilla.

Tää on ollut hieno reissu, saanut uusia tuttuja täältä suunnalta ja jopa kavereita. Metsäalalla on se hieno piirre, mihkä olen kiinnittänyt huomiota, että tällä alalla et oo yksin. 

Tulin tuossa muutama viikko sitten jutelleeksi Te-toimiston asiakaspalvelijan kanssa, että mitäs nyt sitten kun valmistun ja töitä ei ole. Hän ihmetteli, että mitenkä voi olla näin? Hän mainitsi, että he ovat kuvitelleet alalla olevan jopa pula tekijöistä. Tähän vastasin, että varmasti jossain päin suomea, mutta kyllä näillä leveyksillä on ollut jo hetken aikaa hiipumisen merkkejä, jos ei jotain uutta tule. Sahat eivät vedä joten konehommat hiljenevät. Lumi maassa ja joulu kolkuttelee ovella, joten raivaus ja muutkin muut hommat ovat melko hiljaisia.

Olen edellisissä postauksissa tuonut esiin, että en kuvittele olevani valmis tekijä metsäkoneella, mutta onko siinä sitten koskaan oikein valmis? Varmasti joku niin sanookin, mutta en kyllä ihan täysin allekirjoita tätä.

Onnekseni mulla on ollut viime keväästä asti suunnitelma, että hakeudun metsätalousinsinööri linjalle AMK-opiskelijaksi ja sinne pääsinkin. Sinällään kun se ei pois sulje sitä koneellakaan ajamista, mutta lisää uusia mahdollisuuksia. Tarvitsee sanoa, että olen nauttinut opiskelusta. Opiskelen monimuotoisena tätä koulutusta, jotta edes jotain töitä olisi mahdollista tehdä ja samalla opiskella. Syksy on ollut hieman kiireinen, kun on tehnyt kahta tutkintoa samaan aikaan ja toisessa on ollut näyttöjen aika. Onneksi AMK-opiskelu on vasta ekaa vuotta, niin ei aivan niin hihna kireällä ole tarvinnut vetää.

On kuitenkin ollut mahtavaa, että niitä on pystynyt ja toivottavasti myös jatkossa pystyy niitä tekemään samanaikaisesti. Ala, kun vie mennessään niin se on menoa ja paluuta ei ole :)

Tässä alassa yhdistyy lähes kaikki mitä työltä voin pyytää. Mukavia saman henkisiä ihmisiä, saa liikkua luonnossa sekä tehdä ne omat päätökset ja vastuutakin on. Ei oo aina samanlaista päivää ja yleensä se ”konttorin” kuvakin vaihtuu. Toki kelistä riippumatta on lähdettävä, mutta se on ehkä just se työn suola.

Tää blogin avaaminen oli mulla jo jonkin aikaa pyörinyt mielessä ja tavallaan sain uutta buustia sen avaamisen, mitä enemmän aloin tutkimaan erilaisia alaan liittyviä juttuja. Jatkossa aionkin panostaa enemmän päivän polttaviin aiheisiin liittyviin postauksiin, mitä vain eteen tulee ja mistä alan lehdet, sekä sanomalehdet kirjoittavat. Omasta näkökulmasta totta kai.

Nyt näytöt ovat siis ohi ja hyväksytty hyvillä arvosanoilla, AMK-opiskelu alkaa olla kohta joulutelakalla, joten mitäpä sitä muuta, kuin tänne kirjoittelua ja takkatulta kylmiin pakkaspäiviin.

On myös hieno vastaanotto ollut blogilla, sillä lukukertoja alkaa kohta olla 5 numeroinen lukema, siis monia tuhansia kertoja enemmän kuin ikinä uskoin. Hienoa ! Muistakaa olla myös aktiivisia ja jos joku asia mietityttää niin saa rohkeasti ottaa yhteyttä ja vaikkapa laittaa juttu/näkökulma vinkkiä :) KIITOS!

Vielä hieman koulutuksesta ja sen vierestä

Edellisessä kirjoituksessa hieman haistelin tunnelmia liittyen koulutukseen. Se poiki aika paljon keskustelua ja hyvääkin keskustelua aiheesta ja huomaan monen tätä pohtineen, jos ei ääneen, niin ainakin omassa mielessään. Hieno asia on se, että vieläkin on tulijoita alalle reilusti ja sen mitä olen kuullut, niin enemmän olisi tulijoita kuin paikkoja. Toki ensimmäinen vuosi yleensä karsii opiskelijoista ne jotka eivät ole vielä varmoja, että onko tämä se oikea juttu ja sitten ne ketkä eivät vain pärjää ulkona ja metsissä työskennellessä. Eikä kaikkien pidäkään pärjätä. Nykymaailmassa ammatinvaihto on kuitenkin melko helppoa ja vielä jopa jos huomaa aloittaneensa ”väärän alan” niin se on helppo vaihtaa ja kokeilla. Myös aikuisena on helppoa tulla metsäalalle tai lähteä metsäalalta.

Olen tuossa omissa hajatuksissani pyöritellyt hajatelmaa siitä, mielikuvasta, kuinka metsurit ovat oikeasti ylpeitä omasta työstään. Tämä koskee myös metsäkoneenkuljettajia. Sen arvostuksen näkee ihmisissä, kenelle luonto on lähellä, mutta eivät itse välttämättä työskentele metsäalalla, mutta ymmärtävät sen hienoudet sekä sitten ne ei niin hienot päivät.

Osuuko kuitenkin liiallinen ylpeys omaan nilkkaan?

Alalle päästäkseen on tietysti oltava soveltuva alalle. Tämän karsinnan tekee yleensä ammattikoulu, joka seuloo jyvät akanoista. Muutaman opettajan olen kuullut valittavan siitä aiheesta, että miksi pitää hakea alalle, jos ei ole mielenkiintoa ja motivaatiota alalle. Totta on kuitenkin se, että jos kysytään 15-vuotiaalta mitä hän haluaa tehdä isona ja verrataan siihen mitä hän tekee 30-vuotiaana, niin mutu tuntumalta noin puolet varmasti tekevät jotain muuta, kuin mille he ovat hakeutuneet 15-vuotiaana. Suomen järjestelmässä on kuitenkin se hienous, että on mahdollisuus vaihtaa alaa ja muokata omaa työtään sellaiseksi mistä nauttii. Niin minäkin olen tässä tekemässä.

Suurimmaksi ongelmaksi kuitenkin metsäalalle hakeutumiseen on osoittautunut työllistyminen. Vaatimukset kun alkavat olla sitä luokkaa, että pelkällä ammattikoulupohjalla ei enää päästä metsäkoneenkuljettajaksi, vaan vaatimuksena usein on useamman vuoden kokemus koneenkuljettamisesta. En halua syyttää ketään yksittäistä tahoa, miksi tähän on menty vaan syitä on monia. Jokainen ihminen kuitenkin osaa ymmärtää sen, että ei yksikään juuri ammattikoulusta valmistunut ole täysin 100% valmis ammattiinsa, eikä näin pidäkään olla. Mutta ongelmaksi koetaan ja nuortenkin keskuudessa kuuluu, että kun pitää olla kokemusta niin paljon, että pääsee töihin. Jokaisen yrittäjän se pitäisi ymmärtää ja muistaa, että jossain kohden hekin ovat alalla aloittaneet. Eivät he mielestäni voi sanoa olevansa valmiita, koska aivan varmasti tälläkin alalla tulee joka päivä jotain uutta ja ihmeellistä, mikä pitää oppia. En usko, että kukaan voi koskaan sanoa olevansa 100% valmis ammattiinsa vaan aina on jotain kehitettävää.

Varmasti osa alalle hakeutuvista on jo sellaisia kenellä on koneyrittäjä on perhe- tai sukupiirissä ja näin ollen varma työpaikka on jo tiedossa, mutta kun se ei kaikilla voi olla.

Fakta on kuitenkin se, että voittaja koneyrittäjä on se joka ymmärtää, että loppuu ne ammattimiehet useamman vuoden kokemuksellakin jossain vaiheessa. Laadukas opetus takaa tässäkin työssä hyvän pohjan sinne metsäkoneelle, mutta alana tämä kun on sellainen, että tämän oppii vain toistoja tekemällä ja useamman vuoden ajamalla. Opetus kun pidetään vain laadukkaana, niin aika moni kuka valmistuu 3. vuoden jälkeen on jo mennyt sellaisen seulan läpi, että antakaa koneyrittäjät edes mahdollisuus heille tulla kokeilemaan ja näyttämään.

Sitten se seuraava vaihe, missä melko paljon tulee se koulun suuri vaihe on yhteydenpito ja suhdetoiminta niihin metsäkoneyrittäjiin päin. En tiedä kuinka paljon todellisuudessa he pitävät yhteyttä keskenään, mutta jotenkin tunnelma on se, että ei sitä ainakaan liikaa ole ja jos se vielä putoaa alemmas niin sitä ei ole ollenkaan. Olisihan se mahtavaa, että yrittäjät kertoisivat millaista koulutusta he haluaisivat, että oppilaille tuotettavan, sillä he sen parhaiten tietävät millaisia taitoja kentällä vaaditaan.

Niin sanotuista rekry-päivistä olen kuullut, mutta tunnelmana on se, että yhtä tyhjän kanssa ne vähän ovat olleet. Vaikuttavana tekijänä varmasti on se, että monella yrittäjällä koneiden pitää koko ajan pyöriä ja näin ollen sitä yrittäjää tarvitaan siellä työmaalla. Mutta mitäs jos rohkeasti vietäisiinkin se koulu sinne yrittäjän tykö? Varmasti heillä siellä työmaalla olisi edes hetki aikaa jutustella porukan kanssa ja kertoa vaatimuksista ja toiveista. Ei se niin vaikeaa saisi olla vuoropuhelu ammattilaisten ja opiskelijoiden välillä. Turha jurous pois yrittäjiltä ja rohkeasti ottamaan yhteyttä ja aloittamaan vuoropuhelua, sillä tulevaisuuden tekijöitä on kasvamassa. Yritys kun ei pärjää jos se ei pysy ajassa mukana ja rekrytoi.

Yksin kuitenkaan yrittäjiä ei voi parjata tuotantotavoitteista, koska tehtaat ovat kuitenkin vaatineet tietyn määrän puuta, että toiminta on kannattavaa heille. Se on kuitenkin johtanut siihen, että metsäkoneyrittäjät on vedetty tiukille ja koneiden on pyörittävä koko ajan, jotta yrittäjät saavat omat investointinsa maksettua, sillä vaikka metsäteollisuudella yleisesti menee hyvin, niin kantojen päässä ne hyvät tienestit eivät ole näkyneet. Tämä  taas näkyy siinä, että niin sanottuja keltanokkia ei uskalleta ottaa koneen puikkoihin, koska varaa ei ole. Tuottoja pitää tulla.

Itse aloitin opiskelun 1,5 vuotta sitten metsäkoneenkuljettajaksi. Nyt syksyllä täytin 32-vuotta. Varsinaisesti kokemusta metsäkoneenkuljettajan työstä ei ole, mutta työkokemusta löytyy 15-vuotiaasta asti ja näkökulmaa on melko moneen työhön ja hommaan. Nyt valmistun joulukuussa ja jatkan opiskelua metsätalousinsinööriksi ja siihen vielä päälle halu opettajaksi ammattikouluun on vahvistunut.

Olkaamme siis ylpeitä omasta ammatistamme metsäalalla, mutta ei liian ylpeitä. Yhteispeliä tarvitaan niin koulun, yrittäjien ja opiskelijoiden kesken ja tässä mielestäni on suuri kehittämiskohta ja mahdollinen avain tulevaisuuteen,koska sillä voittavat kaikki. Nykymaailmassa kellään ei ole varaa alkaa liian ylpeäksi, koska se huomataan. 

Mitenkäs teidän omalla kohdalla ?

Jos jaksoit lukea, niin käyppä tykkäämässä myös facebook sivustani ja keskustelkaa siellä aiheesta. Myös kaikki kommentit ovat tervetulleita.

Mistä nuoret metsäalalle kiinnostumaan?

Se onkin ilmeisen hyvä kysymys. Sitä on tullut tässä pohdittua viimeisen 1,5 vuoden aikana muutamaankin otteeseen. Metsässä on aina ollut töitä ja se on ollut ja varmasti jatkossakin tulee olemaan lähes varma työpaikka. Sieltä harvemmin valmistutaan kortistoon, mikäli vähänkään on mielenkiintoa tehdä töitä ja tienata yleensä jopa ihan hyvätkin ansiot. Töitä on aina istutus vaiheesta raivauksen kautta koneenkuljettajan töihin. Siinä on muutama sellainen kivijalka, mistä varmasti saa hyvät tienestit jos on tekevää tyyppiä.

Aina kun metsäalan konepuoli tai muu nostetaan uutisissa ja mediassa esille niin puhutaan työvoimapulasta. Totta se suurimmalta osin onkin, mutta joka kerta tuntuu ongelmana olevan se, ettei tekijöitä löydy ei niinkään se, että työmaita ei olisi.

Mikä siinä sitten on, ettei nuorisoa saada innostumaan ja kiinnostumaan metsäalasta? Sitä varmasti moni koulutuksen järjestäjä pohtii ja on yrittänyt keksiä keinoja millä saataisiin koulutukseen lisää houkuttelevuutta. Faktahan on se, että varsinaisesti se ei mitään siistiä sisätyötä ole. En koe, että edes insinööritasolla tulisi puhua varsinaisesti sisätyöstä, vaikka se osittain sitä onkin, mutta kyllä siihen vahvasti liittyy ja mielestäni jatkossakin tullee kuulua luonnossa sekä ulkona liikkuminen kelistä huolimatta. Toki se ei kaikille sovi, eikä niin pidä ollakaan.

Kyllähän se joskus harmittaa kun olet metsäkoneen puikoissa ja on 20 astetta pakkasta, pimeää, hieman väsyttääkin ja sitten se kone päättää hakkuupäästä luovuttaa hydrauli-öljynsä ulos.  Se ketuttaa sen hetken, mutta eipä ole minun 15 vuoden työuralla vastaan työmaata, mihin ihan oikeasti olisi JOKA aamu ollut kiva mennä. Mutta mikä voittaja fiilis sitten onkaan, kun sen saa korjattua ja pääsee lämpimään hyttiin jatkamaan tätä yhtä mahtavimmista ammateista. Sitten on taas päiviä kun tuntuu, että kaikki toimii upeasti, ei letkurikkoja, eikä muitakaan ongelmia. On se 20 astetta pakkasta ja jostain pilven takaa sydäntalvella aurinko käy parin tunnin verran kurkistamassa ja maisemat on huikeat. Sillon jälleen kerran muistaa sen miksi siitä työstä niin tykkää.

Osassa yhteismetsissä sekä muilla metsäalan työnantajilla on yhteisesti sovittu kokouksissa, että käytetään omia paikallisia tekijöitä mahdollisuuksien mukaan. Valitettavasti jossain on myös jouduttu joko pakon edessä tai halvemman työvoiman takia turvautumaan ulkomaiseen, yleensä itä -eurooppalaisiin työntekijöihin. Itsellä ei kokemus pintaa sen kummemmin ole työnjäljestä tai muusta, mutta nämä tekijät sieltä yleensä takaa löytyvät. Varsinkin taimien istutus tuntuu olevan työvaihe, mihin ei tunnu löytyvän halukkaita kotimaisia tekijöitä. Sinällään helppo työvaihe ja varmasti nuorelle olisi myöskin rahakas ja opettavainen työmaa, sillä parhaimmassa tapauksessa hyödyt siitä ovat suuret. Saadaan työllistettyä nuori, hän oppii siinä samalla metsässä ja luonnossa liikkumista sekä maksaa vero eurot SUOMEEN. Hyödyttää siis jokaista meistä.

Mun mielestä jokaisen päättäjän myös siellä arkadianmäellä tulisi katsoa peiliin. Koulutukseen ja muuhun on lupailtu vaikka kuinka ja kauvan rahaa, mutta eipä ole täällä suorittavalla tasolla näkynyt. Oppilaitoksilla tulisi olla käytössään ehdottomasti paras ja uusin teknologia mm. metsäkoneissa, koska se parantaa huomattavasti työn –ja oppimisen laatua sekä mielenkiintoa. Todellisuus on kuitenkin hieman toisenlainen. Vanhat koneet joilla oppilaitokset yrittävät tehdä varmasti parhaansa kouluttaakseen uusia oman alansa superosaajia ja vaikka esimerkki on metsäalalta, niin varmasti koskee ihan jokaista käytännön alaa. Nuorison keskuudessa jos sana kiirii huonoista ja rikkinäisistä vanhoista laitteista, niin se vähentää huomattavasti kiinnostusta jos mikään ei toimi. Jossain kohden vaan vissiin valitettavasti unohdettiin se koulutukseen suunnatun rahan tarpeellisuus ja se, että siihen ei riitä vuosi tai kaksi, vaan se on sijoitus huomattavasti pidemmälle aikavälille.

Yritin tutustua portaaliin metsäopetus.fi mutta he taitavat olla luovuttaneet, koska sivut ovat päivätty 2012 viimeksi. En tiedä oliko vain joku hanke, vai mikä tässä oli taustalla, mutta ideana tämä oli loistava. Sieltä löytyi tietoa ammatillisesta ja korkeamman asteen metsäopetuksesta ja ohjeet hakeutua koulutukseen.

Kirjoitin tämän siksi, koska taas kohta on tammikuu ja se on jälleen se hetki, kun nuoret hakevat koulutukseen ja suunnittelevat tulevaisuuttaan. Nyt olisi jälleen metsäalalla se iskun ja näytön paikka. Koska meillähän koulutetaan huippuosaajia ja tehdään niitä ”muailman parhaita mettäkoneita”. Merkistä riippumatta.